perjantai 16. toukokuuta 2014

Tripiditrip!

Reissu update, voihan sen tehdä vähän myöhemminkin. Ei sillä, muutenkin taas blogin aktiivisuustasot vähän nollassa tai melkeinpä pakkasen puolella. 

Pääsiäislomalla keksin siis tehdä pientä roadtrippia pitkän viikonlopun kunniaksi. Pitkä viikonloppu muille tarkottaa tietysti to-ma, mutta fiksuna tyttönä keksin, että jättämällä pari luentoa välistä, saan yli viikon ruhtinaallista reissuaikaa. Niinpä starttasin reissun torstaina, ensimmäisenä etappina Berliini.

Munich - Berlin on yllättävän kallis etappi, junat ja lennot menee reippaasti yli 100e. Niin isoa palaa reissubudjetista en viittiny käyttää reissun alkutunteihin, joten blablacar.com oli hyvä opiskelijan valinta. Löyty kyyti hyvällä aikataululla ja jeesin olosella kuskilla. Auton kuvauskin löyty, mutta siinä vaiheessa ku marssin Hauptbahnhofin parkkipaikalle tähyilemään, en suostunu heti zoomaamaan tähän autoon. Mutta kyllä, pääsin avoautokyydillä tukka hulmuten autobahnilla kohti auringonlaskua.


Almost. Pääsiäisruuhkat oli ihan järkyttävät ja matka venähti parilla lisätunnilla.


Berliinissä, bilemekassa, teinkin sitten kaikkea muuta kun biletystä. Kelattiin Annen kanssa vaihtoehtoja ja päädyttiin mummostyleen. Aamusin startattiin aikasin, mentiin ulos aamupalalle ja kuljeskeltiin ympäriinsä. Paluu kämpille illasta ostoskassien ja täyden mahan kanssa. Reissaamisen paras puoli on raflat. Kaiken voi aina perustella tutustumisella ruokakulttuuriin.
Myös sen santsibissen.





Berliinistä matka jatku maanantai-aamuna kohti Hollantia ja Bredaa. Kimppakyytimeiningillä jatkettiin, halvalla saa hullua. Yhteyksiä Berliini - Amsterdam löyty tosi heikosti, onnistuttiin bongaamaan yks hollantilainen jantteri, jolle Anne sitten soitti ja chattaili ummet ja lammet hollanniksi. Äijä totes, että kyyti täynnä, mutta jos maksat tänä iltana (eli sunnuntai-ilta, of course, ei kai sitä aikasemmin) saat varmasti paikan autosta. Oltiin muutenkin lähössä viimeiselle illalliselle, joten samalla käytiin heittää fygetsyt kuskille. Mielenkiintoinen persoona kuvauksena varmaankin osuvin, mutta homma vaan keeps getting better..

Nimittäin sitten aamulla tultiin sovitulle pick-up paikalle, siellä oli sitten muutama muukin. Paku kurvaa paikalle, me kolme mimmiä sitten aletaan kaikki lähestymään autoa. Kuski tulee ulos, morottelee ja heittää mun kamat kyytiin. Tytöille totes vaan "sorry, car is full" ja takas autoon. Eipä siinä, 7 am jossain syrjäsellä S-bahn stopilla rinkkojen kanssa. 

Outo meininki jatku melkolailla koko matkan, välillä huvitti jutella, välillä meni tiuskimiseks. Päätinpä jossain vaiheessa olla sitten ihan vaan turpa kiinni. Toivoin vaan, että päädyn jonnekin Damin suuntaan. Suuntaan hyvinkin, päätepisteenä taas joku etäisempi S-Bahn stoppi, siitä sitten S-Bahnilla Hauptbahnhofille ja 10 min aikaa napata Bredan juna. Gourmet kolmiovoileipä kioskilta kainaloon ja junalaiturille.

Ja se Breda..
Berliinin mummoilun jälkeen Breda laski henkistä ikää about sen 60 vuotta, tuli hoidettua bilettämiset parin viime vuoden edestä. Sana Easystreet on ainoa, mikä Bredaa tunteville riittää selitykseks. Paikallinen opiskelija-asuntola, minkä yhteisissä tiloissa oli bileet melkeinpä joka ilta. Maanantai-ilta meni kylläkin toipuessa reissujännityksestä kämpillä, mutta tiistaista torstaihin olikin sitten yhtä juhlaa.







Bredan sumujen jälkeen oli taas aika pakata kamat ja suunnata freesinä, not, kohti seuraavaa etappia. Junalla suunta kohti Nijmegeniä, josta oli autolla about vartti molempiin kyläilykohteisiin. Pe-su tuli silitettyä heppoja ja koiria, syötyä hollantilaisia perinneruokia, leikittyä vauvan kanssa ja no.. menin mainitsemaan project beer educationin, niin menihän se aika myös juodessa eri olusia.








Sunnuntaina sitten autokyydillä Düsseldorfiin, josta starttas reissun viimeset 9 tuntia bussissa. Bussissa, jonka wifi ei toiminu.. tajusinpa sitten 5 tunnin kärvistelyn jälkeen, että ollaan oltu Saksan puolella koko matkan ajan ja luurin netti toimii normaalisti. Penaalin terävin kynä.

23:30 kun alko näkyä tuttuja maisemia, olin aidosti onnellinen. Fiilis oli sama, kun lähestyy illalla Jtownia rantaraitilta ja näkee kaupungin valot ja kuokkalan sillan - I'm home.



lauantai 8. maaliskuuta 2014

Onnelliseksi

I've survived my first week in Munich!

Already feels like I've been here forever. As a summary of the first week I put up some pics I found from my phone. Something like 500 pictures in one week, freaking hipster.


I've lost my mind here. I actually went geo caching.. /
Crossfit should shake all that weirdness out of me

Too much stuff in one week, it's kinda hard to handle. 
Cool people, nice places, good food.

Bad internet connection.. yeah, too hard to handle.

Phone full of selfies, thanks to Dingdong I'm addicted. / No free wifi anywhere. I don't even wanna write about it. /
Cafe Fräulein's awesome chocolate cake / Kids, don't drink too much beer. 

It's crazy how fast some place really becomes your home. I have a funny itching feeling at the back of my neck that at some point I'm gonna start missing Finland more. Probably combined with that will be frustration with the freaking German language. 
Buuuut no stress, cause I love Munich!

#sportyspice /
I lovelovelove how you can actually find good stuff for cheap.
If you search really hard.

In between beers I try to remember healthy lifestyle.
I feel like Tom Cruise with a mission impossible, since the stores are full of crap.
Everyone keeps saying that Germans eat healthy and I totally agree. We're talking about Haribos, cookies and chocolate, right?

Love the architecture / posters / U-bahn is my new best friend


I had the courage to go the local Crossfit box, which was awesome! And after that I had the courage to go the city center in my sweatpants. I'm a freaking superwomen here. Haha.

As all my friends know I have a bad habit of being late. So I gotta stop writing or I'll be late. Oh actually I already might be.. dammit.

#lovemylife


Tänään oli lontoon fiilis, mutta kaikkihan sitä ymmärtää.
Vitsit jäi tänään vähemmälle, lirvahti ihan fiilistelyn puolelle. 
Ja Koponen on myöhässä. Eiköhän se oo melko näppärästi tiivistetty.
Scheisse.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Voitolla yöhön

Tulipa se lähdön aika mullekin! Perjantai-iltana vielä viimesillä voimilla Rumassa päivystämässä, powernapit väliin ja suunnaksi Hki-Vantaa. Lauantai meni matkustusmeiningeissä, kämpälle päädyin yllättävän kivuttomasti. Kelasin, että väsymys toisi oman haasteensa reissaamiseen, mutta hyvin vei terän turhalta stressaamiselta ja keskityin vaan olemaan oikeassa paikassa lähes oikeaan aikaan.

Oma kolo on ihan perusluukku, oma pikku sellini. Hahaha. Seinät on paperia, voisin ehkä harkita kuulokkeiden ostamista. Toisaalta, onhan JVG parasta kulttuuritietoutta Suomesta, että en välttämättä edes vaivaudu. Design tästä asunnosta on kaukana, mutta se olikin oletettavissa. Makuupussi peittona ja vaatteet tuolilla huomion kiinnittävinä sisustuselementteinä. Pisteenä i:n päälle kävin ostamassa lähes Iittalan laatua lähentelevän astiaston Euro Storesta. Pakko myöntää, tarjoushaukkaluonne pääsi oikeuksiinsa metsästäessä hyvää ja halpaa kakkaa. Olin ostamassa sieltä jo suihkusaippuat ja meikitkin, onneksi järjen ääni vei voiton. No eikä vienyt, Tram vaan veti mut pois sieltä tilanteen vaatimalla nopeudella.

Oon lipittänyt täällä sokerivaahtokahvia ja tutustunut raflatarjontaan, aika perus. Tänään kokkailin jopa tuttua ja turvallista, kanaa ja wokkivihanneksia raejuustolla. Paitsi tietty, vihanneksien joukossa oli hillosipuleita ja raejuustossa rehuja. Maassa maan tavalla. Oikean rahkankin onnistuin löytämään jo toisella kauppareissulla, näillähän mä pärjäänkin helposti.

Koululla kävin tänään rekisteröitymässä, siitä lähdin aika pikasesti tallustelemaan ympäri kylää. Sen jälkeen vaan skypetelly pitkin päivää. Huomenna alkaa orientaatio ja voisin yrittää jaksaa jutella ihmisille. Miten niin suomalainen? Crossfitin treeniaikataulut myös tarkistettuna, yritän uskaltautua liikkeelle lauantaina. Ahdistus liikkumattomuudesta lyö uuden salin jännityksen, rauta huutelee jo.

Sitten se pakollinen, kuvaoksennus. Viikonvaihteessa täällä oli Fasching, eli paikallista karnevaalimenoa parhaimmillaan. Ihmeteltiin ihmisiä ja juotiin olusta, ihan mukavata.

Hevi-osaston edustus, ihan sydäntä lämmitti.









Finally, my trip started! Last check-in at Ruma, quick power nap and I was on my way to the airport. I was tired as hell, but that just got me in a cool traveling mode. Didn't really stress about anything and found my way all the way to the apartment. Didn't miss my flight or the right subway, shocking but true.

The apartment is small and cozy, except not so cozy. Either way, I kinda like to have my own hide away place. I am a Finn after all. The interior decor isn't quite so detailed as in my J-town flat but I think using sleeping bag as a blanket brings a nice industrial feel to it. Keeping it simple, rather use all the money on other stuff. Like beer for example.

The coffee here is like 3000 spoons of sugar per zip, which doesn't really go with my swag. So I have a mission of finding a café that serves coffee which actually resembles, well, coffee. Besides coffee, I've got some favorite foodstuff which I've been passionately searching for out here. I found the German versions, which include all sorts of interesting extras, but that's good enough for me. I taste the cheapness of the food, it's pretty much as good as the taste of Finnish food.

Orientation days start tomorrow! I'm actually planning of being Miss International and talking to people. We'll see how that goes. Haha. In addition to all of this I'm starting to have withdrawal symptoms so I'm planning to head to the local Crossfit box this weekend.

Life is good. Just like beer.